D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota saadaan ravinnosta. Se on myös hormoni, jota elimistö tuottaa iholla auringon UV-valon ja lämmön vaikutuksesta. Veressä oleva D-vitamiini on näiden kahden summa.
D-vitamiinin muotoja ovat eläinperäinen D3-vitamiini eli kolekalsiferoli ja kasviperäinen D2-vitamiini eli ergokalsiferoli. Kolekalsiferoli, ergokalsiferoli, kalsidioli ja kalsitrioli ovat kaikki käsitteitä, jotka liittyvät D-vitamiinin muuntumisprosessiin. Prosessissa D-vitamiinin esiaste muuntuu elimistössä aktiiviseen D-vitamiinin muotoon, jota elimistö pystyy hyödyntämään.
D-vitamiinin mittayksikkönä käytetään mikrogrammaa (µg) sekä kansainvälistä yksikköä (International Units, IU); 10µg = 400IU.
D-vitamiini löytyi kalanmaksaöljystä 1920-luvulla. Nykyinen suositeltu päiväannos (10 µg) on sama kuin lusikallinen (5ml) kalanmaksaöljyä. Tämä annos toimi vuosikymmenet riisitaudin ja luun pehmenemistaudin estäjänä.
Elias Lönnrot suositteli kalanmaksaöljyä riisitaudin hoitoon vuonna 1856 kirjassaan "Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri" ja Samuel Roos vuonna 1857 kirjassaan "Lasten kiwut, niiden syyt ja holhous".Nykyään D-vitamiinin terveysvaikutuksista tiedetään jo paljon enemmän ja asiantuntijat käyvät jatkuvaa keskustelua siitä, mitkä olisivat D-vitamiinin terveyshyötyjen kannalta parhaat suositusarvot.
Viime aikoina esiin noussut aihe on ympärivuotisen käytön tarve: monella D-vitamiinivarastot eivät täyty riittävästi kesäauringon vaikutuksesta, kun ulkona ei joko ehditä tai kyetä oleilemaan tai ilmat ovat sateiset ja pilviset.