Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luusto heikentyy ja altistuu murtumalle. Osteoporoosia kannattaa ehkäistä varmistamalla kalkin ja D-vitamiinin saanti ja harrastamalla liikuntaa. Myös tupakoinnin lopettaminen estää osteoporoosia. Kun osteoporoosi on alkanut, sitä hoidetaan lääkkein ja liikunnalla sekä varmistamalla kalsiumin ja D-vitamiinin saanti.
D-vitamiini ehkäisee osteoporoosin syntymistä, sillä se lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä suolistossa ja turvaa näin luuston tärkeiden rakennusaineiden saannin. D-vitamiinin puutos puolestaan vähentää luun mineraalia.
Luun määrän pieneneminen kymmenellä prosentilla kaksin-kolminkertaistaa murtuman vaaran. Arvioidaan, että kaksi viidestä yli 50-vuotiaasta naisesta ja yksi seitsemästä miehestä murtaa jäljellä olevan elämänsä aikana ranteensa, nikamansa tai lonkkansa.
Osteoporoosi mielletään naisten sairaudeksi, mutta sitä esiintyy myös miehillä. Miehiä tulisi valistaa siitä, että jotkut lääkkeet, kuten astman ja niveltulehdusten hoidossa käytettävät kortikosteroidit sekä tietyt epilepsia- ja syöpälääkkeet voivat altistaa luukadolle. Miesten luukato on lääkäreidenkin keskuudessa aliarvioitu ongelma. Suomalaisten miesten osteoporoosista on tehty tutkimusta.
Osteoporoottisten murtumien ennaltaehkäisyssä D-vitamiinilla on tärkeä rooli. Ikääntyneille D-vitamiinin vaikutus lihaskuntoon on merkittävä. Lihaskunto parantaa tasapainoa ja vähentää siten osaltaan kaatumisia ja luun murtumariskiä. Noin puolessa vuosittain sattuvista vanhusten luunmurtumista taustalla on luun haurastuminen vähäisen D-vitamiinin saannin vuoksi.
Lähes kaikilla osteoporoottisen murtuman vuoksi sairaalaan joutuneilla, jo vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla on havaittu D-vitamiinin puutos. D-vitamiinin on varmuudella osoitettu edistävän luunmurtumista johtuvista leikkauksista toipumista.